Eeva Maria Kurt oli syntynyt 1849, hänen sukunsa oli tullut Kierinkiin Kaukosen kylästä. Eevan mies, Juho Kurt oli puolestaan kotoisin Torniosta, joka oli tuohon aikaa kierinkiläisten markkinapaikka. Eevalle syntyi kolme lasta, joista vanhin, vuonna 1875 syntynyt Juho Henrik lähti Norjaan, hänen jälkeensä syntyi Amanda Josefiina 1878 ja Nante 1887. Eevan miehen, Juho Kurtin tiedetään kirkonkirjojen perusteella olleen rikoksen takia poissa perheensä luota 1875 – 1881, joten vammaisena syntynyt Amanda Josefiina syntyi avioliiton ulkopuolelle ja Eevaa rankaistiin tästä erottamalla hänet joksikin aikaa kirkosta. Perheen nuorimmainen Nante puolestaan tunnettiin kylässä pahantekijänä, jolla oli rikosrekisteri. Hän varasteli aitoista viljaa, perunoita pelloilta, tappoi kyläläisten lampaita ja poroja ja uhkasi polttaa koko kylän maan tasalle, kun kylän miehet lähtevät niityille heinätöihin. Tämä oli kylän miehille liikaa ja he päättivät surmata Nanten. Surma tapahtui kesäkuussa 1918 ampumalla, surmatyön tekijä pysyi salaisuutena hyvin pitkään ennen paljastumistaan. Nantella oli vaimo, Saima Armiida ja neljä lasta, joista viimeisin syntyi isänsä kuoleman jälkeen. Nanten leski-Saima vietti huonoa elämää ja jätti lopulta lapsensa huutolaisiksi Kierinkiin ja muutti Rovaniemelle, jossa hänet tuomittiin mm. irtolaisuudesta ja prostituutiosta.
Perheen elatus oli Eevan harteilla. Hän teki kätilön ja kupparin töitä ja paranteli noitakonsteillaan ihmisten ja eläinten vaivoja sekä osallistui tiloilla maataloustöihin ja karstasi villasta lankoja kylän emännille. Eeva poltteli piippua, jossa paloi niin kuivattua mällitupakkaa kuin siankärsämöä ja pietaryrttiäkin, näki välillä piruja ja hääti niitä pois. Eevan puoliso Juho kuoli espanjantautiin vuonna 1920 ja samana vuonna Kierinkiin poikkesi Samuli Paulaharju kansanperinteen keruumatkallaan. Paulaharju majoittui vaimonsa Jennyn kanssa Hietalaan ja poikkesi samalla matkalla myös Uimaniemessä. Paulaharju kirjasi muistiin Eevan loitsuja ja muisteluksia, joista on löydettävissä yhtäläisyyksiä suomalaisen kansanperinteen tuntemiin loitsuihin, vastaavanlaisia on tavattu myös eripuolilla Lappia. Viitteitä on löytynyt siihen, että loitsut olisivat voineet kulkeutua Eevalle Adam Nilsinpoika Kumpulan kautta, jonka isoäiti oli kuuluisa Roju-Elli.
Eeva Kurt on kiinnostanut kansanperinteen kerääjiä jo ennen Paulaharjun aikaakin, sillä Kieringissä 1880-luvulla poikennut G.A. Andersson kävi tapaamassa silloin vielä nuorta Eevaa. Tapaamista kuvatessaan hän kirjoitti erityisen yksityiskohtaisesti kylässä näkemistään erikoisista naisten kaulavitjoista. Sellaiset hän oli nähnyt Kumpulan talon emännällä kultaisina, Olli Raution talossa hopeisina ja Eevan vitjojen hän kertoi olleen messinkiä.
Eeva Kurt vietti traagisen, köyhän ja salamyhkäisen elämänsä viimeiset vuodet Hietalan talossa huutolaisvanhuksena. Kun kuolema lähestyi, Eeva sanoi talon Abiel-isännälle, ettei jätä kyläläisiä rauhaan, mikäli hänet laitetaan kesähautaan Ruumisrovaan. Eeva Kurt kuoli 25.5.1928 ja vastoin viimeistä toivettaan hän joutui kesähautaan, kun ruumista ei voitu tiettömän taipaleen takaa kuljettaa Sodankylän kirkkomaahan ennen seuraavaa talvea.